Peter Östman

Nato-jäsenyys johti keskusteluun

Suuri keskusteluaihe eduskunnassa viime viikolla, oli Suomen suhtautuminen Natoon. Natokysymys nousi keskusteluun keskiviikkona, kun pääministeri antoi Ukrainan kriisiä koskevan selontekonsa. Valtionjohdon toiminnassa kriisiin ei ollut huomautettavaa. Suomi on jo pitkään pyrkinyt yksimielisyyteen, olipa kyse ulko- tai turvallisuuspolitiikasta, mikä tarkoittaa, että jopa oppositio osallistuu valmisteluun.

Allekirjoittanut piti kristillisdemokraattien ryhmäpuheen, jossa totesin, että Venäjän sotilaallinen väliintulo Ukrainassa ja Krimillä on erittäin huolestuttavaa ja vastoin kansainvälistä oikeutta. Tilanne olisi käsiteltävä ripeästi, diplomatian ja kansainvälisin yhteiskunnallisin ja poliittisin toimin väkivallan puhkeamisen ehkäisemiseksi. Edelleen on olemassa suuri riski sille, että Venäjä ryhtyy sotatoimiin Itä- Ukrainassa. Mutta sen sijaan että tilannetta pahennettaisiin sotilaallisin keinoin Venäjän ja lännen taholta, tulisi sekä EU: n että kaikkien kansainvälisten toimijoiden etsiä rauhanomaisia ​​ja pitkän tähtäimen keinoja konfliktin ratkaisuun. Eteenpäin tulee käydä poliittisen vuoropuhelun tietä, ei laajentamalla osapuolten välisiä sotatoimia.

Suomen suhtautuminen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen nousi esiin kokoomuksen Pertti Salolainen toimesta, joka piti Kokoomuksen ryhmäpuheen eduskunnan Ukraina-keskustelussa. Hän muistutti, että Kokoomus kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Salolainen sanoi, että Kokoomuksen mukaan Suomen turvallisuus vahvistuisi, jos meistä tulisi Naton jäseniä. Se käynnisti luonnollisesti keskustelun. On olemassa erilaisia ​​mielipiteitä siitä, milloin ja miten keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä tulisi käydä. Mielestäni keskusteluhetki oli valittu väärin. Suomi on EU: n jäsen ja lähiviikkoina käydään tiiviit neuvottelut Ukrainan-kriisin osapuolten välillä. Tällaisessa tilanteessa ei ole tarpeen heittää lisää bensaa liekkeihin.

Puolustusministeriö asetti viime syksynä parlamentaarisen selvitystyöryhmän, jonka tehtävänä on eduskunnan toimeksiannosta tuottaa tietoa puolustuksen pitkän aikavälin haasteista. Meidän puolustusoppimme perustuu uskottavaan omaan puolustukseen, joka alueellisesti kattaa koko maan. Vasta sen jälkeen kun selvitystyöryhmä on antanut mietintönsä pitkän aikavälin näkymistä, on järkevää arvioida mahdollista Nato-jäsenyyttä. Tässä tilanteessa tulisikin tehdä perusteellinen analyysi vahvuuksista, heikkouksista, sekä uhista ja mahdollisuuksista. Ja siinä keskustelussa tulee pöydältä varmasti löytymään useampi kuin yksi vaihtoehto.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän mattivillikari kuva
Matti Villikari

"On olemassa erilaisia ​​mielipiteitä siitä, milloin ja miten keskustelua Suomen Nato-jäsenyydestä tulisi käydä. Mielestäni keskusteluhetki oli valittu väärin. Suomi on EU: n jäsen ja lähiviikkoina käydään tiiviit neuvottelut Ukrainan-kriisin osapuolten välillä. Tällaisessa tilanteessa ei ole tarpeen heittää lisää bensaa liekkeihin."

Miksi keskustelu Suomen turvallisuuspolitiikasta olisi bensan heittämistä liekkeihin? Miten keskustelu vaikuttaisi Ukrainan kriisin ratkaisuun? Ei kai EU:n osallistuminen Ukrainan kriisin ratkaisuun pitäisi vaikuttaa myöskään Suomen Eduskunnan toimintaan. Täällä pitää keskittyä omien ongelmien hoitoon ja keskittyä kulloinkin ajankohtaisiin asioihin. Ukrainan kriisi on ajankohtainen ja se on syytä ottaa huomioon tarkasteltaessa Suomen turvallisuusratkaisuja. Ajankohta on mielestäni oikea juuri nyt.

Toimituksen poiminnat