Peter Östman

Vanha isäni kysyi minulta: kuule poika, mitä sinä oikein puuhailet?

Tämän vuoden valtiopäivät avattiin torstaina Finlandia-talossa. Presidentti ja puhemies käsittelivät molemmat puheissaan viime syksyn poliittista keskustelukulttuuria. Se oli varmasti tarpeen, kun ottaa huomioon ajojahdin, jonka kohteeksi mm. pääministeri joutui koskien Terrafame päätöstä. Erityisesti sosiaalisessa mediassa keskustelu on karannut käsistä. Presidentti huomioi ilmiön omassa puheessaan. Niinistö sanoi mm. että sosiaalinen media, kuten perinteinen media elää hetkessä, me kaikki elämme hetkessä, joka muuttuu heti seuraavan uutisen myötä.
Kun itse ennen joulunpyhiä seurasin uutisvirtaa, joinain päivinä tunnista tuntiin, panin merkille, kuinka aamulla julkaistu virheellinen uutinen korjattiin myöhemmin päivän aikana. Kuitenkin aamulla julkaistu puolitotuus jäi elämään useimmissa medioissa ja se jäi myös yleiseksi käsitykseksi ihmisten parissa. Ihmettelen ja olen pettynyt siihen, että myös mediat myötävaikuttavat verkkovihan syntyyn, sallimalla anonyymin kommentointimahdollisuuden, mikä ei ole tästä maailmasta.

Opposition edustajina meillä on oikeus ja velvollisuus haastaa hallitus ja ministerit silloin kun olemme eri mieltä. On myös selvää, että medialla on tärkeä rooli vallanpitäjien toimien tarkastelussa. Samalla meillä oppositiopolitiikoilla on median tavoin suuri vastuu siitä, mihin suuntaan kansan mielipide kehittyy. Rakennammeko sitä vai revimmekö alas.

Presidentti Niinistö antoi hyvän neuvon. Meidän, jotka edustamme kansaa, tulee pitää pää kylmänä, välillä malttaa mielemme hetkeksi ja tarkastella kokonaisuutta. Meidän tulee näyttää, että arvostamme työtämme mutta samalla arvostamme myös niiden työtä, jotka ajattelevat eri tavalla kuin me. Tämä antaa suomalaisille tunteen vakaudesta.

Minäkin syyllistyin ylilyönteihin, kun aloittelin politiikassa. Kymmenisen vuotta sitten sain todella kovan opetuksen. Lähdin mukaan keskusteluun, joka velloi silloisen pääministeri Vanhasen ympärillä. Häntä syytettiin lahjusten vastaanottamisesta omakotitalonsa rakentamisen yhteydessä. Nyt jo edesmennyt isäni oli lukenut kirjoitukseni. Aikaisin aamulla hän soitti minulle ja kysyi; kuule poika, mitä sinä oikein puuhailet? Ensinnäkin, hän sanoi, sinun ei tule koskaan mennä henkilökohtaisuuksiin. Toiseksi sinun pitää ottaa selvää faktoista ennen kuin kirjoitat mitään. Tämä palaute oli tärkeä opetus minulle. Myöhemmin selvisi, ettei Vanhasta kohtaan esitetyille syytöksille ollut mitään todisteita. Tämän tapauksen jälkeen olen yrittänyt muistaa opetuksen, jonka sain tuolloin lähes 90-vuotiaalta isältäni.

Puhemies Lohelan sanat valtiopäivien avauksessa ovat tutkiskelun arvoiset. Hän kehotti meitä huomioimaan ja olemaan kohteliaita ihmisille – vanhoille ja nuorille, köyhille ja rikkaille. Aito rakastettavuus syntyy hyvästä sydämestä, joka unohtaa itsensä ja ajattelee vain, miten tehdä kanssaihmisten elämän helpommaksi. Sellainen sydän ei tee eroa ihmisten välillä. Tämä sopii hyvin ohjenuoraksi meille kaikille suomalaisille.

Dela

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Petri Muinonen

Lohela on tietysti oikeassa: huomioiminen ja kohteliaisuus eivät ole koskaan väärin.

Toisaalta: aidon keskustelun ylläpitämisen kannalta pätee yhä, mitä Schopenhauer mainitsi suorastaan tyhmistä henkilöistä, joiden kanssa väittelemiseen ei kannata hukata aikaa. Ja silti heidänkin kohdallaan huomioiminen on kultaa: esimerkiksi henkilökohtaisuuksiin menevät kommentit tai provoamista yrittävien olkiukkojen rakentelijoiden kommentit voi jättää omassa blogissa tyystin julkaisematta.

Pitäisikö anonyymi kommentoiminen jättää mielestäsi julkisten tilaisuuksien väliinhuutelijoiden erityisoikeudeksi? Kenties niin olisi tosiaan parempi: se väliinhuutelu ei ainakaan välttämättä taltioidu minnekään vuosikausiksi kuten nettiin päästetyille anonyymi-kommenteille on tapana käydä.

Toimituksen poiminnat